tiistai 29. maaliskuuta 2011

Lukio-opiskelijan profiili


IBO on muotoillut IB opiskelijan profiilin. Käänsin sen suomeksi (joskus käytävän) keskustelun virikkeeksi: millaisia opiskelijoita haluamme lukion kasvattavan? Miten toimintamme auttaa heitä tulemaan sellaisiksi?

Tämän hetkisessä tilanteessa suomalaisen lukion opiskelijan profiilin muotoilemisessa pitäisi ottaa huomioon muun muassa lukion opetussuunnitelma,  lukiotyöryhmän toimenpide-ehdotukset, mahdollisesti julkaissut kaupungin omat arvot, sekä opettajakunnan ja oppilaskunnan ajatukset, ideat ja toiveet. Sivumennen on valittaen todettava, että lukiotyöryhmän paneutunminen lukiokoulutuksen tavoitteisiin on kovin puutteellista. Ehkäpä he eivät katsoneet tavoitteen asettelua oleelliseksi asiaksi. Raportissa tyydytään puolihuolimattomasti viittaamaan eurooppalaisen viitekehyksen "teemoihin", joita ovat kriittinen ajattelu, luovuus, aloitteellisuus, ongelmanratkaisu,  riskinarviointi, päätöksenteko, tunteiden rakentava hallinta. Mutta joskus toiste enemmän tästä asiasta...

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että lukio-opiskelijat eivät ole useinkaan omaksuneet opiskelun kulttuuria eli eivät arvosta oppimista eivätkä tavoittele olennaisia tietoja, taitoja ja asenteita. Vaikuttaa siltä kuin moni heistä ei tietäisi, miksi on tullut lukioon eli heidän oma elämäntilanteensa on heille vieras... Tilanne ei ole kadehdittava. Miten opiskelun kulttuurin ja opiskelun arvostuksen voisi synnyttää suomalaisessa lukiossa? Ehkä opiskelijan profiili voisi osaltaan olla ohjaamassa sitä kohti. Opiskelijan profiilin tavoitteiden, arvojen, asenteiden, valmiuksien ja asenteiden tulisi tietysti tulla esiin monissa tilanteissa ja kaikissa eri oppiaineissa.
Lukion opiskelijan profiili (käännös IB learner profiilista)

         Tutkivia He kehittävät luonnollista uteliaisuuttaan. He hankkivat taitoja, joita tarvitaan tutkimisessa ja itsenäisessä oppimisessa. He pitävät oppimisesta ja halu oppimiseen säilyy heissä koko elämän ajan.
         Tietäväisiä He pohtivat käsitteitä, ideoita ja asioita, joilla on paikallista ja maailmanlaajuista merkitystä. Niin tehdessään he oppivat syvällistä tietoa ja kehittävät ymmärrystään kaikissa erilaisissa oppiaineissaan.
         Ajattelijoita He ovat aloitteellisia käyttäessään ajattelun taitoja kriittisesti ja luovasti. He kehittävät uusia lähestysmistapoja monimutkaisiin ongelmiin ja tekevät hyvin perusteluja, eettisesti kestäviä päätöksiä.
         Kommunikoijia He ilmaisevat ajatuksensa rohkeasti ja luovasti useammalla kuin yhdellä kielellä erilaisissa kommunikaatimuodoissa ja -tilanteissa. He työskentelevät tehokkaasti ja mielellään toisten kanssa.
         Periaatteellisia He ovat rehellisiä, heillä on vahva oikeudenmukaisuuden tunto, he kunnioittavat ihmisiä, ryhmiä ja yhteisöjä. He ottavat vastuun teoistaan ja niiden seurauksista.
         Avoimia He ymmärtävät ja arvostavat omaa kulttuuriaan ja henkilökohtaista historiaansa, suhtautuvat avoimesti ja arvostavat muiden kulttuurien ja perinteiden arvoihin, tapoihin ja näkökulmiin. He osaavat tarkastella ja arvioida asioita monista eri näkökulmista ja haluavat kasvaa kokemusten kautta.
         Välittäviä He ovat empaattisia ja kunnioittavia muiden tarpeita ja tunteita kohtaan. Heillä on halu saada aikaan jotakin positiivista ja merkittävää toisten elämässä. He ovat sitoutuneita ympäristön hyvinvoinnin vaalimiseen ja parantamiseen.
         Riskin ottajia He lähestyvät uusia tilanteita rohkeasti. He kykenevät sietämään epävarmuutta. He uskaltavat kokeilla uusia rooleja, ideoita ja lähestymistapoja. He ovat rohkeita ja uskaltavat puolustaa näkemyksiään.
         Tasapainoisia He ymmärtävät älyllisen, fyysisen ja emotionaalisen tasapainon merkityksen oman ja muiden hyvinvoinnin kannalta.
         Pohtivia He pohtivat omaa oppimistaan ja kokemuksiaan. He osaavat arvioida vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja käyttävät tätä ymmärrystä oman kehityksensä ohjaamisessa.
 

Lisäyksiä
Edellä mainitut taidot ja valmiudet on tarkoitettu ohjaamaan ja inspiroimaan ajattelua kaikissa IB kouluissa, jotka sijaitsevat eri puolilla maailmaa. Yksittäinen - esimerkiksi etuoikeutetussa hyvinvointivaltiossa sijaisteva - koulu voi tietysti olla tavoitteissaan paljon konkreettisempi ja kunnianhimoisempikin. Näissä merkeissä rupesin miettimään erilaisia taitoja, ominaisuuksia ja valmiuksia, joita haluamme oppilaidemme oppivan lukiossa.
  • Verkostuneita He ymmärtävät verkostuneisuuden merkityksen ja osaavat käyttää tehokkaasti niitä hyväkseen ja kykenevät myös tuottamaan niihin arvokasta sisältöä. He hallitsevat sulavasti monia informaatiotekniikan välineitä ja kykenevät käyttämään niitä ajattelunsa apuna ja tietoisuutensa jatkeena. He osaavat blogata, perustaa ryhmiä ja verkostoja, käsitellä kuvia, upottaa kuvia ja videoita tekstiin. 
  • Sisällön tuottajia He ymmärtävät huomioidensa ja havaintojensa arvon ja osaavat ja uskaltavat jakaa niitä muiden kanssa erilaisissa medioissa.
  • Tiedon rakentajia He osaavat hakea tietoa internetistä tarkoituksenmukaisesti ja luovasti tehdessään tehtäviä, osallistuessaan erilaisiin projekteihin ja vastatessaan kysymyksiin.  
  • Epävarmuutta sietäviä He sietävät tilanteita, joissa ei ole selvää, mitä heiltä odotetaan ja osaavat edetä kohti ratkaisua vaihe vaiheelta (ikään kuin edeten haparoiden pimeästä kohti valoa).
Profiilia voisi käyttää hyväkseen esimerkiksi itsearvioinnin pohjana oppilaan ohjauksessa tai melkein missä tahansa oppiaineessa. Teen jossain vaiheessa google docsin avulla lomakekyselyn ja jaan sen kanssanne. Kysymykset voisivat olla esim. muotoa: kuinka tärkeänä pidät ominaisuutta...(tutkivuus jne.)? Kuinka kehittynyt olet mielestäsi tämän ominaisuuden suhteen?

Lisäksi voitaisiin tehdä kysely opettajille, jossa kyseltäisiin esim. seuraavia asioita: Missä määrin oppiaineesi mielestäsi kehittää oppilaissa ominaisuutta tutkivuus? jne.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Ilmiöpohjaisuuden metafysiikka ja epistemologia

Huomio - tärkeä tai sitten ei - ilmiöpohajaiseen oppimiseen liittyen. Taustaksi lainaus wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmi%C3%B6pohjainen_oppiminen:

Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoista koulukulttuurista, jossa usein opeteltavat asiat on hajotettu suhteellisen pieniksi ja irrallisiksi palasiksi (dekontekstualisointi). Ilmiöpohjaisuus on vuonna 2008 noussut termi, joka tarkoittaa pitkälti samaa kuin horisontaalinen eheyttäminen 1980-luvulta alkaen.

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa edetään tyypillisesti ongelmalähtöisen oppimisen menetelmän seitsemän askeleen mukaisesti. Nämä askeleet ovat:

  1. käsitteiden selventäminen
  2. ongelman määrittäminen
  3. aivoriihi
  4. ongelman analysointi
  5. oppimistavoitteiden muodostaminen
  6. itseopiskelu
  7. purku ja arviointi
 Suhtaudun "ilmiöpohjaiseen" oppimiseen myönteisesti, mutta mielestäni siihen liittyy yksi käsitteellinen epäselvyys, joka vaivaa ainakin minua: siitä, että on olemassa jokin sana - esim. aika, energia, köyhyys, rakkaus, hyvinvointi.... - ei seuraa, että on olemassa vastaava ilmiö. Jos olettaisimme, että näin on, syyllistyisimme siihen oletukseen, että kieli itsessään on luotettava kuvaus maailmasta / tarkoituksenmukainen luokittelu maailman ilmiöistä. Näin ei kuitenkaan ole. Yhtä ilmiötä voi vastata monta sanaa, ja moni sana voi vastata yhtä ilmiötä.

Nämä huomiot eivät kuitenkaan vielä ratkaise ensimmäisen asteen määrittelyongelmaa siitä, mitä "ilmiöt" ovat? Kysymys "ilmiön" olemuksesta ja määritelmästä on yhtäältä metafyysinen ja toisaalta epistemologinen. Tämä merkitsee sitä, että kysymys ilmiön olemuksesta on sama kuin kysymys todellisuuden luonteesta ja todellisuuden tuntemisen mahdollisuuksista ja edellytyksistä. Nämä filosofiset peruskysymykset ovat tietysti "ikuisia kysymyksiä", joita ei voida ratkaista minkään tiedon pohjalta, mutta jotka on yhtäkaikki ratkaistava jonkinlaisella tulkinnalla. Tärkeän tästä asiasta tekee se, että jos tulkinnallista elementtiä ei tunnisteta ja suhteuteta muihin vaihtoehtoihin, ei ilmiöpohjaisen oppimisen avullla välttämättä tuoteta ymmärrystä vaan luuloa. Tosin luulokin on parempaa kuin niin sanottu tieto, jos se on itse tuotettua eikä ulkoaopeteltua. Näm haasteet voidaan kääntää voimavaraksi, jos a) prosessi johtaa myös tietoisuuteen prosessin luonteesta ja b)  luodaan edellityksiä sillä, että oppilaiden kyky sanoittaa/kuvata "ilmiötä" rikastuu, risteytyy, ristiinvalottuu asiaankuuluvien olemassaolovien tieteellisten ja filosofisten jäsennysten kanssa.

Tuskin sanoin tässä mitään sellaista, mitä jokainen asiaa tunteva ei jo tietäisi, mutta harjoitin tässä itsekin ilmiöpohjaista oppimista lähtien liikkeelle sanasta "ilmiöpohjaisuus" ja risteytin sitä filosofisen käsitteistön kanssa ja näin tehdessäni tunsin ymmärtäväni jotakin. Meillä kaikilla on lupa keksiä ihan itse kaikkea sellaista, mitä muutkin ovat jo keksineet, ja tuntea siitä oivaltamisen iloa. Juuri oivaltamisen iloa esiintyyy runsaana ilmiöpohjaisen oppimisen piirissä. Mistä se syntyy? Mielestäni se syntyy osittaisesta kontrolllin menetyksestä, kielellisen, emotionaalisen, visuaalisen assosiaatiokyvyn muuttaessa sosiaalista/rationaalista järjestystä.

Ilmiöpohjaiseen oppimiseen liittyvä verkosto:
http://ilmiopohjaisuus.ning.com/

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Kolme tärkeintä taitoa työelämässä Fi1.6 kurssin oppilaiden vanhempien mielestä

Oppilaat haastattelivat vanhempiaan aiheesta, mitkä ovat kolme tärkeintä taitoa työelämässä. Tulosten julkaisemisen yhteydessä keskustelimme siitä, kuinka hyvin lukio yleensä ja filosofia erityisesti kehittää näitä taitoja. Oppilaat olivat yleisesti ottaen sitä mieltä, että lukio yleensä ja tapamme opiskella filosofiaa tällä kurssilla (filosofian oppikirjan kirjoittaminen ryhmätyönä google docsin ja blogien avulla) erityisesti kehittää näitä taitoja.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kolme taitoa, jotka nousivat useimmin esiin olivat: i) sosiaaliset taidot/yhteistyötaidot/kommunikaatiotaidot ii) IT-taidot, iii) järjestelmällisyys.

Alla kaikki vastaukset. Kysely toteutettiin google docs lomakke-toiminnon kautta upottamalla se blogiin osoitteessa http://vertaisarviointi.blogspot.com/. (Kyselyyn voi vieläkin vastata kuka tahansa, mutta tuloksia ei enää oteta huomion.)
 
1. Taito

Johtaminen ja taito pitää asiat hallinnassa. Huolellisuus. Tilannetaju Taito johtaa ja innostaa ihmisiä. tietokoneen käyttö, luovuus, ahkeruus, sosiaaliset/keskustelu taidot, Keskittymiskyky, Stressin sieto, Sosiaalisuus, ihmisten kanssa toimeen tuleminen, kärsivällisyys, Muiden kanssa työskentely sujuvasti.Tilannetaju, Kielitaito

2. taito

Tavoitteiden asettaminen. Pitää olla selkeät päämäärät, joita tavoittelee.Yhteistyökyky, Empaattisuus, Taito hahmottaa musiikkia, kohteliaisuus, isojen kokonaisuuksien hallitseminen, tunnollisuus, tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa, Turvallisuustaidot, Erilaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen, Eri kielten taitaminen, eri ihmisten kanssa kommunikoiminen, yhteistyö taito/ sosiaalisuus, Ei saa olla uusavuton, vaan pitää miettiä itsekin, Kärsivällisyys, Atk-taidot

3. taito

Organisoiminen. Pitää osata järjestää asiat toimiviksi kokonaisuuksiksi, Nopeiden päätösten tekemisen -taito, Teoriatieto, Pedagogiset taidot, ruotsi, rohkeus, järjestelmällisyys, tietokoneen käyttö, huolellisuus, Organisoiminen, järjestelmällisyys, oman alan asian tuntemus, Pitää osata arvioida omaa työntekonopeutta ja pysyä siinä, Kestävyys, Hyvät vuorovaikutustaidot

http://vertaisarviointi.blogspot.com/

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Yleinen kurssisunnitelma

Uusi pedagogiaan keskittyvä blogini

Päätin perustaa uuden pedagogiaan keskittyvän blogin - entisten muihin aihepiireihin keskittyvien blogien lisäksi.


Yleinen kurssisuunnitelma

Tässä ensimmäisessä postauksessani jaan kanssanne yleisen kurssisuunnitelman, joka kuvastaa tämän hetkistä käsitystäni siitä, miten opetuksen voisi järjestää - ja miten nykyään sen omilla kursseillani (pääsääntöisesti) järjestänkin.

Yleinen kurssisuunnitelma